Nonniin...nyt tultiin taas agilitystä ja mieliala ei niin korkealla kuin aiemmin, johtuen ohjaajan "pikku" virheistä. Pitää riiviön kanssa jatkaa kontaktiharjoituksia, sillä tänään hän karkasi ainakin viisi kertaa radalta rakastuksen kohteensa perään. Eli kieltämättä tuolta kannalta ei  mennyt ihan niin kuin piti. Näistä Jasun ihastuksista vois kohta kirjottaa kirjan.

Uutena esteenä siis keinu ja ihan kivasti meni...kerran laskukontaktin alussa Jasu putosi, mutta ei hän siitä mitään välittänyt, eikä jäänyt pelkäämään, vaan jatkoi harjoittelua hyvin.

Mikään yksittäinen este ei viikarille ole tuottanut ongelmia, eikä vielä suoraan kulkevat radan pätkät, mutta tänäänpäs kokeilimme hyppy+putki (joka oli u:n muodossa)+hyppy...kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes Jasu tuli putkesta ulos...silloin lähdettiin viipottamaan ympäri agikenttää. Lopulta tuo ko. yhdistelmäkin lähti sujumaan.

Sitten harjoittelimme vielä kolmen hyppyesteen yhdistelmä, jotka olivat suorassa linjassa: ei ongelmia, ja kovaa vauhtia mentiin. Paikallaolo Jasulla sujuu nyt mielestäni tosi hyvin...eri asia sitten kun lähdetään liikkeelle, silloin poju saattaa taas lähtä ja kovaa.

No...oli meillä ainakin yksi ilonaihe...Jasu oppi pujottelemaan kuudella kepillä (joita oli hieman, mutta vain hieman kallistettu)...Harjoittelumme tuotti siis tulosta...Sadepäivinä oli nimittäin helppo harjoitella vedellä täytetyillä 1,5 litran limsapulloilla. Saattaa kuulostaa vähän oudolta, tai ehkä enemmänkin oudolta, mutta totta se on...Edistyksen huomasi viikossa!

Juhannuksen vietimme siis mökillämme, kuten koirakuva-viikkohaasteessa mainitsin. Jasu sai olla melkein koko ajan vapaana. Kävimme välillä lenkkeilemässä myös rauhallisella tiellä (jossa tosin kulkee myös autoja), mutta enhän minä niitä autoja pelännyt, kun käärmeitä. Äiti oli mukana ja talutti Jasua, ja päästi välillä sen nuuhkimaan ojia ja siitähä meikäläinen hermostu. (Olin itse sauvoilla liikenteessä niin en voinut samalla hihnaa pidellä) Varmaan kaikki käärmeetkin kaikkos kun krhm...taisin vähän turhaan panikoida. esim. "Pitääkö mun ottaa se hihna kun kohta tuolta puskasta hyökkää joku käärme jne"
hih...eihän siellä mitään käärmeitä näkynyt, ainkakaan vielä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Jasu löysi itselleen uuden lajin: veneilyn ja siitä hän kyllä pitää. Aluksi kutsuin Jasua, joka vain katsoi eikä tullut...Sitten näytin pelastusliivejä ja hän tajusi heti mistä oli kyse ja johan tuli pojalle kauhea kiire järvelle.
Jasu pääsi myös viilentymään n.19 asteiseen veteen ja kyllä oli mukavaa raapia ja hieroa hajuja mökin mattoihin. Jasulle juhannuksen kohokohta oli varmaan kalasaalis...Jasu saikin lyhytaikaisen kalakaverin hauesta, joka tosin paistettiin ja syötiin ja Jasukin söi sitä kalaa, joten se siitä ikuisesta ystävyydestä.

Hyvää kesän jatkoa kaikille!