Jasu oli ollut äidin kanssa lenkillä ja aivan yllättäen nurkan takaa oli ilmestynyt karannut koira ja todennäköisesti juuri se sama koira, joka puri Jasua noin vuosi sitten. No, se koira oli tarrannut Jasun takapäähän ja yrittänyt riepotella ja Jasu raukka oli huutanut aivan hädissään. Tässä olisi voinut käydä todella huonosti jos Jasu ei olisi tehnyt pienoista taikatemppua:

Jasu nimittäin jotenkin aivan ihmeellisesti veti itsensä irti valjaista...siis ihan kokonaan, että äidille oli jäänyt vain hihna ja siinä roikkuvat valjaat käteen. Miten se on mahdollista? Aika monimutkainen temppu...

Jasu oli sitten lähtenyt kuin salama juoksemaan pakoon ja äiti oli jo ehtinyt säikähtää, että Jasu juoksee vilkkaalle autotielle, mutta fiksuna poikana Jasu pinkoi suoraan kotiin ja pääsi sisälle turvaan. Hyökännyt koira oli jo ollut lähdössä perään, mutta tiukalla seis-käskyllä oli jäänyt vain paikalleen haukkumaan.

Selvittiin siis pelkällä säikähdyksellä. Jasulle ei käynyt mitään, paitsi että oli vähän järkyttynyt koko loppu illan, mutta tänä aamuna ihan normaali. Me myös järkytyimme aika pahasti. Eipä tässä voi muuta sanoa, kuin kehua, miten fiksuja koirat on, kun ensiksi saa itseltään valjaat päältä ja tajuaa vielä juosta kotiin turvaan.

Itse olen tyrmistynyt siitä, miten se hyökännyt koira on jälleen kerran päässyt karkaamaan, eikä tosiaankaan ollut ensimmäinen kertaa, sillä tuon koiran olen nähnyt ainakin kuusi kertaa juoksentelemassa vapaana iltaisin ilman omistajaa lähelläkään. Viime vuoden puremisista on koiran omistajalle mainittu, mutta omistaja oli lähtenyt vain jatkamaan matkaa koiransa kanssa hieman ripeämpään vauhtiin ihan kuin olisi halunnut karttaa ikävää tilannetta.