Viikko on sujunut arkisesti ilman mitään erityisiä tapahtumia Jasun kannalta. En ole Jasua kahteen viikkoon kerennyt ollenkaan käyttää edes lenkillä. Iskä lähinnä käyttänyt Jasua lenkillä ja muutenkin touhuillut Jasun kanssa, mikä on tosi hyvä juttu ihan vaan Jasun aktiiviteetin ylläpitämisen kannalta. Juu elikkäs itellä ollut niin paljon kiireitä, kun koulussa on ollut ihan hirveästi kokeita ja aina kun en ole hiihtämässä tai koulussa käynyt, olen lukenut kokeisiin ja siltikin tulee semmoinen olo ettei tarpeeksi ole saanut lukea. Tässä taas niitä kuuluisia selityksiä, mitä mun suusta lipsahteleekin melko usein...

Viime viikonloppuna mulla oli piirinmestaruuskisat (lauantaina)Oulaisissa, joihin Jasu pääsikin kannustusjoukkoihin mukaan ihan ensimmäistä kertaa. Hmaaliin tullessa sainkin säikähtää ihan kunnolla, kun karvainen pikku-otus nuolee naaman ihan märäksi. Oulaisista Jasu lähti sitten vanhempieni kanssa Kotkaan ja itse en voinut lähteä mukaan, kun myös sunnuntaina oli hiihtokisat.

Maanantaina Jasu tuli jo kotiin ja tarkoitus oli lähteä epävirallisiin kisoihin, mikä oli sinänsä aivan idioottimainen idea, koska en ole Jasun kanssa ollut tekemisissä paljoakaan ja lisäksi Jasulla oli 7 tunnin matkustus takana ja vielä ylimääräisenä extrana oli n.20 astetta pakkasta...Mulla ei juolahtanut mieleenkään, että olimme menossa KAS:n halliin, jossa voisi olla melekosen kylymä, joten kisat sitten peruttiin ja nyt voin oikeastaan sanoa, että onneksi peruttiinkin.

Loppuviikosta ei sitten tapahtunut mitään erikoista, paitsi että itse tulin juuri KLL:n suomenmestaruuskisoista ja Jasua en olekkaan sitten perjantain jälkeen tavannutkaan, joten voi olla melkoista hännän vispausta kun kotiin pääsen perille. Taidammekin tästä lähteä kohta kotia kohti niin päästään näkemään meidän rakas pikku pörriäinen...on se kumma kun parissa päivässä voi tulla näin kova ikävä :)